Hei kesäkuu, olet alkanut vähän levottomasti mutta kivasti silti. Ja hei taas takapihan keinu. Luen Kafkaa rannalla, olen juuri siinä kohdassa missä erilliset tarinat alkavat pian kunnolla kietoutua yhteen, siinä kohdassa on ihana olla. Vielä epätietoisuudessa, mysteerien selviämisen kynnyksellä. (Aina en ole ihan varma, haluanko sittenkään vielä löytää mitään, ehkä haluan vain etsiä. Mutta toisaalta samalla pelkään että mitä jos aika loppuukin kesken. Mmm. Huokaus, hiljaa pää.)
Kuitenkin, ihana kissojen kanssa jutteleva vanha Nakata, ihana tukahtumista pakeneva Kafka, ihana kaunis Oshima, ihana Beethoveniin rakastuva Hoshino, ihana surullinen neiti Saeki, ihana rauhaisa Komuran muistokirjasto, ihana kiehtova kirja.
You've spent some time in the morning sun / but what goes up must come down
And you can feel the sunshine fading / and it's too soon but you're stuck waiting
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti