can you remind me that i'm still alive

Päivisin olen työntänyt nostanut kasannut laskenut kolikoita purkanut ja jossain välissä yrittänyt puhua ranskaa (hyvin huonolla menestyksellä).

Mutta iltaisin, iltaisin olen kasvattanut sydäntä. Yhtenä iltana korkealla puistossa, missä istuin ja katsoin miten aurinko laski kaupungin kauniiden kattojen taakse, ja välillä katsoin taakseni ja siellä maailma näytti hetki hetkeltä enemmän minun muumien iltapurjehdus-mukiltani, joka on muuten kivoin muki maailmassa. Syvän vaaleansininen meri ja punertavan vaaleanlila taivas jossa lentelee lintuja, niin. Siellä ei ollut melkein ketään muita, paitsi keski-ikäinen kiltin koti-isän näköinen mies joka tuijotti merta ja joi kaksi tölkkiä olutta lenkkeilyasussa. Minä join kermakahvia, istuttiin selkä toisiamme päin polun eri puolilla. Toivottavasti sekin oli onnellinen, ainakin edes hetken siinä korkealla kalliolla niskassaan auringon viimeiset säteet, jotka vielä kurottivat kattojen yli.

Ja seuraavana iltana keikalla, joka oli niin kiva että hymyilin vain näääin leveästi keskellä salia, sillä lailla hömelön näköisesti. Ihanat musiikkia tekevät ihmiset, ihanat! Saatte minut kamalan onnelliseksi, niin onnelliseksi että onni valuu yli typertyneenä virnistyksenä ensin hämärään saliin ja sitten vielä kaupungin keskiöisille kaduille. 

Through every morning, through the fields of sleep
I'm always found in a corner, but I'm holding on.