somewhere there's a path for dreamers

Lempiharrastus: kahvilan ikkunapöydässä istuminen Belle & Sebastiania kuunnellen.

Tänään näin: isoja saippuakuplia jotka leijaili kaduille jostain kattojen yltä, hurjalla vauhdilla iloisesti soittavan romaniyhtyeen (oli saksofoni ja haitari ja kontrabasso ja vaikka mitä, ja niillä miehillä vikkelimmät sormet ja hymyilevät silmät), pienen pojan joka tanssahteli niiden musiikkiin, Michael Jackson-imitaattorin (! ilostuin, moonwalkit ja kaikki), paljon pariskuntia joissa tyttö ja poika näyttivät ihan toisiltaan (oli nutturainen pariskunta ja paksusankasilmälasinen pariskunta ja collegehousuinen pariskunta ja mustavaatteinen pariskunta ja ranskalaisraitainen pariskunta, hassuasöpöä),

siihen ikkunan ääreen unhoituin ja kuuntelin samat kappaleet uudestaan ja uudestaan ja uudestaan, ja hymyilin yksikseni kaikelle ja en millekään, taas.

The best looking boys are taken
The best looking girls are staying inside
So Judy, where does that leave you?
Walking the street from morning to night
With a star upon your shoulder lighting up the path that you walk
With a parrot on your shoulder, saying everything when you talk

If you're ever feeling blue
Then write another song about your dream of horses

Kirjoitan, kirjoitan.

(tapahtui myöskin tänään: meinasin tukehtua vaniljateehen ja Delay Treesiin kun tee meni väärään kurkkuun, koska samalla kun siemaisin sitä musiikki alkoi itkettää, se oli vähän liian onnellista ja surullista ja kaunista ja kaikkia vielä yhtä aikaa. purrr.)

((ajattelin myöskin tänään: jos joku ei pian pikkuisen ravistele minua ihmisten ilmoille taidan ihan kokonaan koteloitua tähän kummaan pikku maailmannurkkaani ja se ei voi olla ihan tervettä, eihän. ravistele ulos tai sitten koteloidu kanssani, miten vain, katsellaan.))