Hey people, looking out the window at the city below
Hey people, looking out the window, full of fun and sorrow
Hey people, looking out the window at the city below
Hey people, looking out the window, you'll be gone tomorrow
Tänään istuin pehmeällä vihreällä nurmikolla ja hymyilin maailmalle. Pikkuruinen poika (jonka isällä oli valkoiseksi maalattu naama ja hassut vanhanaikaiset vaatteet, se oli sellainen patsasesiintyjä jäätelötauolla perheen kanssa) varasti toisen yhtä pikkuruisen pojan (joka alkoi itkeä) pikkuruisen jalkapallon, ja vähän aikaa sillä leikittyään se heitti pallon yksinäiselle pitkähiuksiselle miehelle joka oli syventynyt violettikantiseen kirjaan nimeltä "Tavoitteena kansanmurha". Mies hämmentyi eikä oikein tiennyt mitä tekisi mutta heitti pallon sitten pienesti hymyillen takaisin. Hullu kummallinen maailma, rakastan tätä niin kovin. (Usein paljon enemmän aina silloin kun katselen mitä muut tekee kuin silloin kun itse teen, se on välillä vähän häiritsevää mutta sellainen minä vain olen.)
Ostin maaliskuussa New Yorkista The Boy With the Arab Strapin (onnellisena päivänä jostain vähän psykedeelisestä levykaupasta East Villagessa johon eksyin vahingossa, söpöt myyjät kylläkin) mutta vasta nyt perjantaina avasin sen kääreet, olen ehkä odottanut kesää. Ja taas kerran löydän vähän itseäni suunnilleen jokaisesta kappaleesta, rakas rakas Belle & Sebastian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti