cast your light upon me

I feel that life is divided into the horrible and the miserable. That's the two categories. The horrible are like, I don't know, terminal cases, you know, and blind people, crippled. I don't know how they get through life. It's amazing to me. And the miserable is everyone else. So you should be thankful that you're miserable, because that's very lucky, to be miserable. 

Annie Hall, ihana, hymyilyttävän onnellinen mutta tänään myös kamalan surullinen (koska on taas sellainen päivä jona kaikki onnelliset asiat on yhtä aikaa kamalan surullisia juuri siksi kun ne on niin onnellisia ja katoavaisia, tiedättehän),
siksi itkin hiljaa teatterin penkissä, niin, most of us... need the eggs.

New York ja rakkaus ja neuroosit,
sydän.

Myöskin Helsinki ja vaaleanpunainen taivas ja siellä liitävät unelmat, niin ja sellainen pehmeä kesäyön tuuli joka hipaisee kasvoja ja lennättää hiuksia,
sydän.

(Laittaisin tähän Delay Treesin In Februaryn mutta sitä ei ole missään, höh. Mutta sen laittaisin, koska sitä kuunnellessa sydän käpertyy hiljaisesti hymyillen sellaiseen pehmeään lämpöiseen harsoon ja kehrää vain. Voi, miten onnellinen se kappale on, like a black hole I suck it all in. Sellaisesta elän juuri nyt, muulloin väsyttää kamalasti.)