les temps sont durs pour les rêveurs

Astuin oikeaan maailmaan, sellaiseen jossa herätään aikaisin aamulla ja mennään kotiin väsyneenä iltapäivällä. Se on ihan kiva maailma, luulisin, mutta myös uuvuttava ja aikaavievä, enkä siellä kovin usein tunne olevani kunnolla elossa. Päässä on hyvin usein soinut well I made it to the real world, but I'm not living in the real world. Siksi koitan aina mahdollisuuden tullen karata omaan maailmaani, siihen kummallisen ihanaan ja siksi juuri minulle ihan oikeaan.

Niin, minun piti kertoa puiston penkistä ja linnuista. Muutaman päivän pelkäsin ettei kaupungissa ole yhtä rauhallista ja kaunista paikkaa kuin niityt ja takapihan keinu, mutta tietysti täällä on, monen monta. Täällä on muun muassa rakkauspuisto ja siellä penkki, jota vastapäätä on isoja isoja puita joiden takana aurinko hitaasti laskee. Eilen puiden ympärillä lenteli pieniä lintuja, ja olisin voinut ikuisesti katsella niitä, sitä miten auringonsäteet laittoivat niiden siivet hehkumaan valoa. Rauhallisissa kauniissa paikoissa sydämestäkin tulee rauhallinen ja kaunis, ja niistä lähtee (vastahakoisesti) pois kevyillä jaloilla. Maailman katseleminen sellaisissa paikoissa kuulostaa hyvin usein tältä





ja pelastaa aina, aina.