and then my heart with pleasure fills, and dances with the daffodils

2000-sivuista tenttikirjaa lukiessa löysin sielunveljen 1800-luvun alusta. Voin kuvitella, miten William Wordsworth hymyilee itsekseen keskellä narsissiniittyä ja sen sydän täyttyy onnesta, tanssii narsissien kanssa. Ihana.

 

I wandered lonely as a cloud
That floats on high o'er vales and hills,
When all at once I saw a crowd,
A host, of golden daffodils;
Beside the lake, beneath the trees,
Fluttering and dancing in the breeze.

Continuous as the stars that shine
And twinkle on the milky way,
They stretched in never-ending line
Along the margin of a bay:
Ten thousand saw I at a glance,
Tossing their heads in sprightly dance.

The waves beside them danced; but they
Out-did the sparkling waves in glee:
A poet could not but be gay,
In such a jocund company:
I gazed---and gazed---but little thought
What wealth the show to me had brought:

For oft, when on my couch I lie
In vacant or in pensive mood,
They flash upon that inward eye
Which is the bliss of solitude;
And then my heart with pleasure fills,
And dances with the daffodils. 

♥ 

 

 + toukokuun ensimmäinen obsessiokappale, sekin kuulostaa keväältä ja tältä viikonlopulta, ja saa tanssimaan, sydämenkin.  

ps. googlen logojuttu on ihan erityisen kiva, ja tähän kaikkeen sopiva, tänään!