Olen ollut hymyilevän onnellinen, ja kerrankin tiedän syyn. Yleensä onni vain hiipii jostain tyhjyydestä, niin kuin surukin, mutta nyt tiedän. Onnellisuus tuli perjantai-iltana Tavastialla, oikein tunsin miten sydän vähä vähältä avautui.
Julialla oli suloisin nauru, hiljainen, ujo ja niin lämmin. Sillä oli kukkia hiuksissa, ja se näytti niin onnelliselta soittaessaan pitkässä valkoisessa mekossa sähkökitaraa. Ihana ihana tyttö, sen on pakko olla keijujen sukua.
Ja Angus! Se on aika korkealla universumin kauneimmat pojat-listalla. Ja kun se lauloi pehmeällä äänellään did I say I'm just a boy, you can hold me to that noin kahden metrin päässä ja soitti huuliharppua, sydän meinasi pakahtua.
Ja tuntui ehkä vähän siltä kuin kesä olisi alkanut. Nyt kaikki on kuulostanut auringonlaskun kultaiseksi värjäämältä kesämaailmalta. Aamukaste varpaissa, automatkat yksin ja ystävän kanssa, hidas pyöräily hiekkateillä ja pähkinäjäätelön syöminen nurmikolla, onnellista kaikki.
Tämä video+kappale-yhdistelmä tässä, yksi onnellisimmista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti