Kaaosmaisia aikoja. Onneksi on sadepäivä. Ja onneksi on muistot Kaikkein Parhaista hetkistä. Nykytodellisuuden pakeneminen on joskus enemmän kuin paikallaan.
Tänä sadepäivänä kuunnellaan Elliott Smithiä. Either/Or on ihanuutta niin monella tavalla. Ostin omani eräänä lokakuisena päivänä New Yorkin Greenwich Villagesta, pienestä kivasta levykaupasta, jonka jo kotona ympyröin karttaan lyijykynällä. Hassu juttu sattui: saman päivän iltana kun istuin yksin kahvilassa 6th Avenuen varrella, vähän melankolisena ikkunan ääressä, vieressäni lehtiöönsä syventynyt punavillapaitainen hupsun näköinen mies, ja katselin kaakaokuppi kädessäni pimenevässä illassa ohi kulkevia ihmisiä, huoneessa alkoi yht äkkiä soimaan Ballad of Big Nothing. En kai pysty uskomaan "kohtaloon", mutta kun joskus tuntuu siltä ettei voisi eikä haluaisi olla yhtään missään muualla, ettei kuuluisi mihinkään muuhun hetkeen kuin juuri siihen mihin on kaikkien pienten ja suurten valintojensa jälkeen päätynyt... siinä on jotain hurjan lohduttavaa. Ainakin tällaiselle hölmölle, joka saa päänsä välillä ihan liian pyörälle ja sydämensä tiukkaan solmuun ajatellessaan kaikkia maailman mahdollisuuksia.
Hassua, että yhdessä minun elämän merkitystä rakkaimmin kuvaavassa kappaleessa lauletaan: You can do what you want to whenever you want to, though it doesn't mean a thing.. big nothing. Mutta elämä onkin hassua. Huh, ei siitä voi olla jo melkein kokonainen vuosi, siitä kun pienen hetken ajan illasta toiseen imin sisääni maailman suloisinta tunnelmaa, sitä joka väreilee Manhattanin kaduilla hämärän tultua.
No mutta. Tänään elämääni on kuulunut oman huoneen ikkunasta harmauden katselemista. Ja Either/Or'in kauneudesta lumoutumista, jälleen kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti