Varmaan kesän viimeiseksi jäävä mökkiviikonloppu viiletti ohi, onneksi hidastuksella. Sunnuntai-iltana otin pyörän ladosta, sen ikivanhan punaisen jonka polkimet on kuluneet aivan sileäksi, niin että on kivointa polkea paljasjaloin. Ajatuksena oli folkahtava auringonlaskupyöräily, mutta suunnitelmani pilasi savusumu joka peitti taivaan tasaiseen harmauteen. Niinpä minä lähdin toiseen suuntaan, siihen jossa tietä ei reunusta kukkia täynnä olevat niityt ja hitaasti maleksivat lehmät vaan tiheä ja vähän pelottavakin koivikko. Kuulokkeista tulvi rakasta Beach Housea, Teen Dreamia ja Devotionia. Teen Dream on heleä ja pastellinen, kuin kesä, Devotion taas utuinen ja aavemainen. Molemmat ihanuutta. Ylläni tien päällä lensi sudenkorentoja, mustia kauniita siluetteja harmaata taivasta vasten. Tykkään universumista aika paljon silloin, kun tupsahdan keskelle täydellisiä hetkiä jotka sen palaset ovat luoneet. Tykkään universumista aika usein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti