Otsikko viittaa 1) siihen, että The Suburbs on aika upea (esim. eilen kolmelta yöllä, ja siinäpä kuuntelin sitten koko levyn ennen kuin uni tuli) ja 2) siihen, että ajatukseni on vallannut syksy. Villasukat, neuletakit, vakosametti, huivit! Katulamput, lätäköt asvaltilla, lämmittävät teekupit kahvilassa! Fleet Foxes, M83, Stars (jotka kuulostavat aina ihanilta mutta aivan erityisen parhaalta syksyisin)!
Syksystä ei kuitenkaan ole vielä tietoakaan ja tämän kesäpäivän vietin naapurikaupungissa. Puistossa soitti virolainen soittokunta. Ne soittivat ihanasti, minä suljin silmäni ja hetken olin jossain 1900-luvun alun vuosikymmenien Yhdysvalloissa ja kuvittelin ympärilleni mekkoja ja kiharoita ja univormuja ja paljon paljon tanssia. Tapahtui myös jotain traagista. Tätä päivää ennen olisin nimittäin voinut "En ole koskaan"-pelissä kunnolla räväyttää sillä, etten ole koskaan itkenyt riverdance-esitykselle. No, nyt pitää keksiä jotain muuta koska löysin itseni katselemassa jotain (melko heikkoa) australiaista riverdance-ryhmää kyyneleitä nieleskellen. Ai miksi? En minä tiedä. Ihmiset oli niin onnellisia ja ne tanssijat hymyili hupsusti oudoissa vaatteissaan ja se musiikki oli niin kovalla ja omalla tavalla nättiä ja joo. Jotenkin se oli aika ihanaa ja muistutti että maailma on hassu paikka, mikä on parasta.
Kolmiosainen alku on ihan jumalainen tai jotain ja kunpa pääsisin joskus tanssimaan tätä jonnekin.
(Ei, tämä ei ole Arcade Fire- ja The Pains of Being Pure at Heart-blogi, eikä kai edes musiikkiblogi. Elämä-blogi lähinnä, mutta musiikki on kovin iso osa sitä ja tadaa, viimeisimmät levyostokset: The Suburbs ja Higher Than the Stars-ep.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti