Joinain päivinä ei vaan kykene yhtään mihinkään. Paitsi miettimään vaihtoehtoisiä paikkoja ja elämiä. Vaikka se on maailman turhinta, koska ei minulla ole kuin yksi hetki, tämä tässä, ja kaipaamalla muita hetkiä menetän sen yhden ainoan todellisen. Olen niin kovin typerys aina joskus.
Alimpana huolilistalla ei ole ainakaan se, millä rahoilla tuleva köyhä opiskelija ostaa levyjä. Juuri nyt olisi polttava tarve Avi Buffalolle. Juuri Avi Buffalo-levyn olisin laittanut tänään soimaan kun yritin siivota huonettani (eli kun istuin sängyn reunalla, tuijotin tavaramerta lattialla ja mietin että pitäisi joo siivota.) Ei ollut saatavana, joten piti tyytyä Shinsiin. Joka toki on parhautta, mutta ei juuri siihen hetkeen! Olen kaiken - etenkin musiikin ja ihmisten - suhteen aikamoinen jumittuja, ja tutustuin varmaan puoliin tämän hetkisistä lempibändeistäni joskus 15-vuotiaana kun musiikin ihanuus kunnolla pamahti tajuntaani. Hurjan harvoin innostun kunnolla uudesta, joten kiitokset Teenage Fanclub-tyypille, joka toivoi What's In It For'ia radiossa muutama viikko sitten. Sen jälkeen olen rakastunut uuteen Avi Buffalo-kappaleeseen noin biisi per viikko-tahdilla. Tällä hetkellä ollaan Remember Last Time'n kanssa tosi tosi kivoilla noin kymmenensillä treffeillä.
Mutta tämä on silti vieläkin kivoin. Meitä lähensi kovasti viime viikon istunpa tässä tunteja metsämarjateen kanssa tekemättä mitään-putkeni, jolloin One Last kiltisti piti minulle seuraa The Middle Eastin kanssa. Sellaiselle putkelle olisi nytkin kovasti kysyntää, mutta kun metsämarjatee loppui. : < Sekin vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti