Jossain tanssitaan, minä tiskasin hitaasti ja nyt katson tv-sarjaa jonka jokainen jakso alkaa kuolemalla (rakastan kovasti, ihanat vinksahtaneet Fisherit).
Metrossa vieressäni nautittiin piriä, meressä lokit olivat surullisen väkivaltaisia toisiaan kohtaan ja minä lysähdin töiden jälkeen keskelle toria kuuntelemaan Elliottia, looking for somebody's arms to wave away past harms (enkä päässyt ylös pitkään hetkeen). Maailma ei ole hymyilyttänyt.
Mutta löysin hetkellisen rauhan laittamalla uuden lempimekon päälle keskellä yötä, juomalla se päällä vaniljateetä ja kuuntelemalla tätä hyvin monta kertaa peräkkäin,
ja tulen vähän uhmakkaaksi, well I am ill but I'm not dead, and I don't know which of those I'd prefer, !!!!!.
Tuo kappale on yksi parhaista koko maailmassa ja tämä blogi on yksi ihanimmista.
VastaaPoistahei taas Sisko,
VastaaPoistaniin on! ja oi, suuren suuri kiitos. tuollaista on hurjan kiva kuulla. :>