Aamulla pelotti taas kamalasti, hauraus ja muu.
Mutta sitten, maailmassani käväisi ihanan kummallinen ihminen. Minä luin kirjaa töissä, ja olin juuri lausessa, missä kertoja muisteli miten tapasi Tytön ensimmäistä kertaa tytön kurkatessa mitä kirjaa poika luki, kun kuulin kysymyksen mitä sinä luet ja edessäni seisoi kiinalainen poika jolla oli kovin tutkiva katse. Sitten me juteltiin hetki ja se antoi minulle mansikan ja katosi. Mutta noin tunnin päästä poika tuli takaisin ja näytti paperipussia jossa oli paljon puuta. Sieltä se nosti pienen kauniin puunapin, katajaa, ja antoi sen minulle. Suojaa elämää, poika sanoi haparoivalla suomen kielellä, hymyili ja käveli pois. Ja hetken minusta tuntui ihan siltä kuin olisin Haruki Murakami-tarinassa, sellaisessa mystisessä.
Napista jää pihkan tuoksua sormiin, ja aina kun haistan sen, tuntuu hieman turvallisemmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti