You never had a chance, you know / Incurable romantics never do

Neljä kertaa Sofia Coppola-elokuva elokuvateatterissa kahden viikon sisään on vähintäänkin tarpeellista. Tänään oli Somewheren vuoro, huumaannuin taas. (Niin monta hurjan rakastettavaa kohtausta. Kaikkein eniten se uima-allas + Strokesin I'll Try Anything Once, alkaa aina itkettää koska se on niin niin täydellinen.)

Elokuvan jälkeen kuljin reittiä joka on yksi rakkaimmista.

Se menee kauneimpien vanhojen ruskeansävyisten kahviloiden ohi, toinen oli kiinni ja kurkin ikkunasta (koska minä niin rakastan hiljaista pysähtynyttä himmeästi valaistua kahvilaa), toinen oli vielä auki ja siellä oli hymyileväisiä ihmisiä ja se kaikki näytti niin turvalliselta.
Se kulkee rakkauspuiston läpi, sade ja tuuli oli viimein karkoittanut puiston minulta kesäksi varastaneet metelöivät nuoret (miten vanhukselta voi kuulostaa..). Niiden sijaan tyhjässä puistossa seisoi yksi vanhahko herrasmies kauluspaidassa, sillä oli kädessä Koff-tölkki ja tupakka. Sille tirskahdin ääneen, tulin niin iloiseksi tästä vaihtokaupasta.
Se johtaa meren luokse, minun pitää aina käydä tarkastamassa että se on varmasti paikoillaan. Oli sumuista ja maailma näytti vanhalta mustavalkoiselta valokuvalta. Rantaan palasi sellainen pieni kiertoajelulaiva, sen ikkunoista näkyi syvän kullanruskeaa valoa ja viinipulloja. Harmauden keskellä se näytti uskomattoman lämpimältä, taianomaiselta. Toisilleen tuntemattomia ihmisiä kaukaisista maista lämpimässä paatissa Helsingin edustalla keskellä harmautta, hymyilyttävää.

Ja kerrankin en kaivannut musiikkia. Raitiovaunujen kolina, tuuli ja autojen hurina oli tarpeeksi. (Katuviulistipojan kohdalla tosin yritin viestittää autoille että nyt hiljempaa, en kuule!)

Niin ja katuvalot, ne syttyivät hitaasti välkkyen tänään tasan kello 21.30. Seisoin kadunkulmassa ja hymyilin. Koska, olin taas kotona! Syksyssä. Märissä kengissä, tuulenpitävässä takissa, pimeässä illassa, tihkusateessa. Sitten oikeimmalta maailmassa kuulosti Stars, ja se nyt viimeistään on pitävä syksyn merkki.

Time can take its toll on the best of us
Look at you, you're growing old so young
Traffic lights blink at you in the evening
Tilt your head and turn it to the sun.