Viime yönä pimeässä, tanssivia ihmisiä täynnä olevassa salissa soi tämä. Seisoin irrallisena sivussa ja katsoin vain, välkkyviä valoja ja silmät kiinni hyppiviä ihmisiä, ja siihen sivuun minä kuuluin, taas. Ja niin tästä kappaleesta tuli vähän surullinen, loppusyksyn surullinen. Silloin sateesta kiiltelevät kadut, pimeydessä himmeästi hehkuvat katulamput ja valuvien pisaroiden viivoittamat ikkunat ovat pikkuisen alakuloisia kanssani, silloin sovin. (Tähän kesään en tainnut oikein päästä mukaan, minun mieleni on jo kaukana siitä.)
(Miten ihanaa, kun levy ilmestyy täydelliseen aikaan! 10.10 syksy on suurin piirtein värikkäimmillään, sitten alkaa se synkistyminen. Hurry Up, We're Dreaming, 18.10 :>.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti