morning skies all for you

Väsymys niin suuri, että havahdun aina välillä siihen että olen vain jumittunut johonkin, lattialle istumaan tai ikkunasta ulos tuijottamaan (siellä satoi kovaa). Löysin levyhyllyn uumenista pölyisen levyn, siellä se oli monta vuotta odottanut oikeaa hetkeä. Sellaista, kun tarvitsee ympärilleen niin pehmeää musiikkia ettei mikään voi enää kolhia, kun on niin pysähtynyttä että kellon säännöllisesti vaihtuvan lukeman katseleminen tuntuu ihmeeltä.

Jos maailmani olisi täydellinen, huomenaamulla metrotunnelissakin soisi tämä (sen joka-aamuisen ylinopean ja ylimeluisan ja ylipirteän haitarimusiikin sijasta, joka on ihan liikaa minun aamukahdeksan herkälle väsyneelle mielelleni).

you've got diamonds for eyes
it's time for you to rise
and evaporate in the sun
sometimes it can weigh a ton.

(Mark Linkous ampui itsensä viime vuoden maaliskuussa, 47-vuotiaana,
sen opin vasta tänään,
tulipa tästä kappaleesta (ja koko levystä) surullinen, surullinen ja surullisen onnellinen. Aito pieni hymy ja surulliset silmät. May all your days be gold, my child.)