Onnellinen paikka on parhaan ystävän leveä ikkunalauta. Siitä tytöstä on tullut tasapainoisin 20-vuotias jonka tiedän, minusta suunnilleen tasapainottomin. Minulle on mysteeri, miten toiset osaavat olla kyseenalaistamatta kaikkia valintojaan koko ajan.
Sillekin on kai aika iso mysteeri, miten minä voin ilman kovin päteviä syitä olla yhtenä hetkenä taivaissa ja seuraavana mytyssä lattialla. Tämä tässä kuulostaa niiltä molemmilta olotiloilta, siksi täydellinen. (On kuulostanut viime päivinä typerryttävän ihanalta juuri silloin kun aamulla näkee uhkaavien, tummien pilvien alla seisovan rakkaan kaupungin kovaa vauhtia kiitävän metron ikkunasta, sitten laitan silmät kiinni ja hymyilen vain.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti