homesick, 'cause I no longer know where home is

Eilen sain lisätä maailman onnellistuttavimmat näyt-listalle kohdan Erlend Øye tanssimassa, ♥. (Listalla oli ennestään ainakin Manhattanin siluetti hämärällä, parhaanystävän ilme kun kerron typerän vitsin, maailmankivoinkoira vieressä sängyssä kun herää ja violetti auringonlaskutaivas meren päällä. Ja nyt myös tanssiva Erlend Øye. Niin ja, Kings of Convenience coveroimassa Big Starin Thirteenia oli harvinaisen kovasti sydäntäpaisuttavaa. If it's so, well, let me know, if it's "no", well, I can go, I won't make you.)

Sitten karkasin kivojen tyttöjen luota koska on osannut yhtään olla, ja päädyin pienelle yöseikkailulle. Löysin mitä rumimman vesiputous-jäljitelmän (pidin siitä) ja tuijottelin Bio Rex-kyltin vaihtuvia valoja, vihreä-punainen-punavihreä. Istuin vesialtaan reunalla ja katselin ympärilleni ja mietin että, every day there's a boy in the mirror asking me "what are you doing here?". 

(Sitä kappaletta ei tullut keikalla mutta ei se mitään, se kuulosti täydelliseltä siinä niin. Siitä piti ensin tulla blogin nimi, ja kauan kauan sitten tein sille bannerinkin, tällaisen,

 sopivainen olisi ollut sekin.)