Viimeinen työpäivä, viimein. Oli ärtyisä saksalainen herra joka antoi elämänohjeita (tärkein: älä ikinä päädy alasti lavalle), amerikkalainen nainen joka esitteli ylpeänä SUOMI-hattuaan ja kertoi kaikki kielet mitä hän osasi (englanti ja ranska, vähän saksaa ja hollantia mutta ne menevät kuulemma aina sekaisin), täydellinen kermakahvi ja toinen amerikkalainen nainen joka antoi hyvinhyvän leivoksen, jonka söin hymyillen kirkon portailla.
Oli Itävallan presidentin vierailu, jonka takia kadulla soi marssimusiikki, mikä sai turistit joukkoryntäämään hiljaisen aukion poikki, ja silloin rakastin tätä hupsua kaupunkia ihan kamalan paljon.
Illalla ystävän luota kävellessä oli silta jolle pysähdyin katsomaan kattojen päälle kohoavia ilotulituksia. Ja mereen heijastuvat kaupungin valot ja pieni vene ja kaukana pimeyden halki kulkeva kullanhohtoinen juna ja takana raitiovaunut ja autot, pimeä valojen täplittämä kaupunki.
(nyt aamulla jakso Six Feet Underia vaihtui jaksoon Gilmore Girlsiä, lupaavaa.)
Tältä kuulosti kirkon portaat ja leivos ja kaupungin kadut ja silta ja ilotulitukset, koko onnellinen päivä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti