and I could not help from smiling

Yhden hetken muistan paremmin kuin melkein minkään muun. Pieni kioski, jossa mies myi pirtelöä (vaniljaa, suklaa oli loppu) ja maassa rätisevä radio, jossa soi Dancing In the Dark. Teki mieli tanssia, tanssia vain, ja pienesti tanssinkin, vaikka lihava mies katseli kummasti lähistöllä.

Voi, Coney Island lokakuussa. Paikka, joka oli juuri sellainen kuin olin haaveillutkin... ja vielä niin paljon täydellisempi.


Vieläkin matkustan hymy huulillani jonnekin hyvin kauas aina kun kuulen tämän, toivottavasti ikuisesti.