30.9.2010

that it never comes again is what makes life so sweet

Tämä viikko on ollut kovin onnellinen. Huoneessani tuoksuu popcorn, koska kulhollinen sitä on näköjään hyvä iltapala kahdelle tytölle, jotka palaavat kahdelta yöllä levyjulkistamisjuhlista. Tänään paistoi taas aurinko ja ei ihan totta ollut mitään syytä olla surullinen, teki mieli vain hymyillä pienesti suupielet alhaalla kulkeville ihmisille ja viestittää, kaikki järjestyy kyllä. Tavaratalon leivospuolen tuoksu oli niin huumaava että oli pakko ostaa pala suklaakakkua ja syödä sitä ensin tavaratalon penkillä ja myöhemmin metrossa, kunnes vastapäätä istuva harmaa täti loi minuun hyvin tuiman katseen ja säästin loput kotiin.

Onnellinen olo vaatii onnellisen videon. Sarjassamme kaikkien aikojen YouTube-lemppareitani:



Jos hymyilet katsoessasi tätä, edes ihan pikkuisen, et voi olla silmissäni kovinkaan huono ihminen. Ah, ollapa Reykjavikissa, lämpimässä asunnossa lämpimien ihmisten keskellä, soittamassa banjoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti