i'd rather live in dreams

Vähän sellainen ilta että pystyy vaan lojumaan puoliksi pöydällä ja kuuntelemaan The Radio Deptiä ja Wild Nothingia, unelmaisia ja maalailevia juttuja. Ja sopivan surumielisiä, ettei tunnu ihan tyhmältä kun huomaa että tuijotti juuri valkoista seinää viimeiset 10 minuuttia.

I couldn't quite tell her about the daily beauty, how I didn't tire of seeing 6 a.m. light on the telephone wires. When I was younger, I'd expected to grow out of the gap between the self I knew and what I heard myself say. I'd expected to feel more like one single person.