you walked with the foxes dancing 'round your feet

Luin kirjaa täydessä, hälisevässä kahvilassa ja itkin ikkunalle, hymyilin ja itkin.

   "Will you do me two favours?"
   "You can have up to three wishes, Madame."
    Naoko smiled and shook her head. "No, two will do. One is for you to realize how grateful I am that you came to see me here. I hope you understand how happy you've made me. I know it's going to save me if anything will. I may not show it, but it's true."
   "I'll come to see you again," I said. "And what is the other wish?"
    "I want you always to remember me. Will you remember that I existed, and that I stood next to you like this?"
     "Always," I said. "I'll always remember." 

ja

     Until that time, I had understood death as something entirely separate from and independent of life. The hand of death is bound to take us, I had felt, but until the day it reaches out for us, it leaves us alone. This had seemed to me the simple, logical truth. Life is here, death is over there. I am here, not over there. 
     The night Kizuki died, however, I lost the ability to see death (and life) in such simple terms. Death was not the opposite of life. It was already here, within my being, it had always been here, and no struggle would permit me to forget that. When it took the 17-year-old Kizuki that night in May, death took me as well.  
 
Ja olen vasta sivulla 31. Tästä kesästä taitaa tulla Haruki Murakami-kesä, siitä olen onnellinenonnellinen.

Sitten oli kummallisen, surullisen kaunis olo. Kävelin ja näin lavalla tsekkiläisen kansantanssiryhmän, ja sen viereisellä aukiolla jäätelökioskin vieressä velhon näköisen laihan parrakkaan mustiin pukeutuneen miehen joka soitti sähkökitaraa tietokoneelta tulevan psykedeelisen taustan päälle. Aukio oli tyhjä ja mies soitti haarat levällään aukion yllä leijuville lokeille. Sille kaikelle hymyilin niin leveästi että oli pakko pudottaa miehelle kassin pohjalta löytynyt viimeinen kolikko.

Metrossa istui mies joka luki jonkinlaista paksua hirviökirjaa (Hordes, vakoilin koska hymyilytti) ja kaunis paljasjalkainen poika joka huovutti pitkällä neulalla isoa palloa. Hymyilin lisää. 

Ja koko ajan kassissa oli uusi levy, ja minulla oli tunne että siellä on kappale joka kuulostaa kaikelta tältä, koska tiesin jo että siellä on tämä kappale ja että sen kannet on tällaiset, violetin olon näköiset,

ja olihan siellä, tietysti. Kappaleen nimi on A Matter of Timing ja siinä sanotaan että

We inhale, 

we exhale

Life & death 

When it all comes around

it's just a matter of breaths 

it's just a matter of the number of breaths

Leaving,

arriving

Losing & finding

When it all comes around

it's just a matter of timing

it's just a matter of having a good timing.