18.7.2011

the ocean breathes salty

Sunnuntaiaamu tuntui pitkästä pitkästä aikaa oikealta sunnuntailta. Kelluvalla laiturilla, yllä harmaa taivas ja ympärillä harmaa meri. Väsyneet jalat ja mustikan poimimisesta siniset kädet lepäämässä viileässä vedessä.

Päivä ei niinkään. Mutta yö, peltojen yllä on niin sankka usva että luulin puita erityisen hassun muotoisiksi pilviksi. Ja voi miten pidän siitä, kun katsoo taivaalle ja luulee ensin että siellä näkyy vain yksi tähti, ja sitten tuijottaa hetken ja huomaa muutaman lisää, ja sitten vielä hetken ja toisen ja pian taivas onkin niitä täynnä. Don't forget the nights when it all felt right.


the ocean breathes salty, won't you carry it in 
in your head, in your mouth, in your soul.
the more we move ahead the more we're stuck in rewind
well I don't mind, I don't mind, how could I mind.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti