Sininen harhailupäivä. Kauneimpien katujen yllä leijaili isoista puista putoilevia valkoisia hiutaleita. Näytti lumisateelta, sellaiselta pehmeältä ja hiljaiselta, rauhalliselta. Lumisade helteessä, siitä pidin. Kahvila oli hupsu ja raparperipiirakka lämmintä ja makeaa, sorsaperhe sukelteli niin että jaloille roiskui vettä ja sitten tuli keski-ikäinen pariskunta, joka loiskutteli varpaitaan meressä niin kovaa että lukemisesta tuli mahdotonta (mutta se ei haitannut koska hymyilytti, ne vaikuttivat onnellisilta).
Isoisä kuoli, se jonka kanssa oltiin ehkä liian samanlaisia ikinä kunnolla tutustuaksemme, nurkassa hiljaa hymyillen istuskelijoita. Enkä ole ihan varma olenko kovin surullinen, ja se saa minut kovin surulliseksi.
Ja aamulla löysin Kappaleen. Nyt taidan tietää, miltä tämä hieman kummallinen kesä kuulostaa. Vähän pysähtyneeltä, odottavaiselta. Harhailen, etsin ja odotan, en kai edes tiedä mitä, jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti