suddenly the world seems such a perfect place, suddenly it moves with such a perfect grace

Sitten oli tähtitaivas ja melkein täysikuu ja suuri valkokangas puistossa keskellä kaupunkia,

kaikkein mahtipontisimmat rakkauslaulut kaikuivat ilmassa ja sadat ihmiset katsoivat keskittyneinä

ja minun vieressä hölmöllä sinisellä huovalla istui kovin soma hymyilevä poika joka levitti marjapuuronpunaisen villapaitani lämmittämään jalkojaan ja näytti hassulta

ja välillä oli vain pakko katsoa epäuskoisesti hymyillen korkeuksiin,

että universumi, ihan oikeasti nyt.