24.8.2013

strange magic

Tämä on lempikappaleeni, hän kuiskasi korvaan kun keikan viimeinen musiikki alkoi,

minä koskin hämärässä ensimmäistä kertaa hapuillen hänen sormiaan

ja minut täytti kummallinen jättimäinen tunne

puoliksi valtavaa onnea, puoliksi syvänsinistä melankoliaa

kas kun se hetki oli täydellinen

mutta samalla kun se oli, se koko ajan loppui

ja se oli yhtä aikaa kovin onnellista ja kovin surullista, alkua ja loppua

ja minä olin täynnä täynnä täynnä.

2 kommenttia: