joistain puista pudonneita siemenasioita, jotka tuulenpuuskien tullessa leijailivat sakeana sateena kadulle jossa seisoin ja katu muuttui kauniiksi,
kaksi rauhapaikkaa harmaan meren rannassa (kaksi, koska ensimmäinen ei ollut kovin rauhaisa sen jälkeen, kun eräs mies vieressä alkoi syöttää noin kolmellekymmenelle lokille lihapiirakkapaloja päänsä päältä, hm)
ja etenkin tämän hyvin ystävällismieliseltä tuntuvan kappaleen,
niiden jälkeen oli taas melkein hyvä.
Katua reunustavassa kalliossa oli teksti, joka tuntui minun vastaukseltani viime viikolla löydettyyn aitatekstiin (ja melkein kaikkeen muuhunkin, hieman neuvoton kun olen):
I like songs about drifters, books about the same, they both seem to make me feel a little less insane
Walked on off to another spot, I still haven't got anywhere that I want
Did I want love? Did I need to know? Why does it always feel like I'm caught in an undertow?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti