Minä pyöräilemässä autiolla hiekkatiellä kukkia täynnä olevien niittyjen keskellä, tuntui ettei sille levylle voisi olla kovinkaan paljon täydellisempää paikkaa kuin villien kukkien täyttämä autio auringonlaskumaailma.
Minä poimimassa saman hiekkatien varrelta kukkia mökin tuvan pöydälle, etsimässä sellaisia päivänkakkaroita jotka eivät olleet vielä käyneet nukkumaan vaan jaksoivat yhä kurkotella päivän viimeisiä auringonsäteitä kohti. Jonkin ajan päästä havahduin siihen, etten ollut hetkeen ajatellut yhtään mitään muuta kuin sopivaisten kukkien löytämistä, se oli mukavaa. (Sitten onkin liian myöhäistä, kun jo ajattelee sitä, mitä ajattelee, en jaksaisi nyt vähään aikaan sellaista.)
Minä seisomassa laiturin päässä, sen jälkeen kun olin uinut pienessä järvessä ja nauranut siellä yksikseni ääneen, niin ihanaa on sukeltaa viileään veteen. Siellä alhaalla oli jo hämärää, mutta taivaalla valkoisten lintujen siivet värjäytyivät auringonlaskun hohtavalla kullalla, kovassa tuulessa ne liitelivät levitettyjä siipiään kertaakaan räpäyttämättä. Tuuli oli kova mutta samalla pehmeä, ystävällinen, ja pieni järvikin myrskysi jotenkin rauhallisesti.
Öisin, kun kaikki muut nukkuivat, luin verkkaisesti hyvin verkkaista kirjaa. Olen nyt puolivälissä, uskallan jo sanoa että se on kovin kaunis.
Ikkunani ohi leijui iso, vaappuva kupla, jonka väri muuttui vähitellen sudenkorennonsiniseksi, jollaisia kuplista aina tulee juuri ennen kuin ne puhkeavat. Niinpä kurkistin pihalle, ja siellä te olitte, sinä ja äitisi, puhalsitte kuplia kohti kissaa, sellaisen ryöpyn että elikkoparka oli aivan suunniltaan siitä yltäkylläisyydestä. Huoleton Soapy hyppi korkealle ilmaan! Osa kuplista leijaili oksien lomitse ylöspäin, jopa puiden yläpuolelle. Te kaksi keskityitte kissaan, niin että ette huomanneet maallisten puuhienne taivaallisia seurauksia. Ne olivat hyvin kaunista katsottavaa. Äidilläsi oli sininen mekko ja sinulla punainen paita, ja olitte molemmat maassa polvillanne Soapy välissänne, ja kuplaryöppy kohosi ilmaan ja te nauroitte. Oi tätä elämää, tätä maailmaa.
(Marilynne Robinson: Gilead)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti