seuraavana aamuna heräsin ja päivä oli sellainen harvinainen, etten ymmärtänyt miten voinkaan ikinä olla jotain muuta kuin onnellinen, kun on taivas ja aurinko ja tuuli ja sen sellaista, vaikka vain pienen hetken mutta kun ylipäätään on, nyt,
lukusalissa haaveilin tämän kappaleen kuuntelusta, oli hymyilyttävää omata niin pieni tärkeä haave, ja oli hymyilyttävää myöhemmin toteuttaa se (monen monta kertaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti