Kolme kirjaa laukussa tänään, vasen on loppu jo (hyvin hankala, hyvin hyvin upea), keskimmäinen kesken, oikea varan vuoksi usein mukana (koska vaikka ei tekisi mieli lukea mitään muuta, niin aina tuota, uudestaan ja uudestaan),
mutta kahvilassa unohduinkin musiikkiin ja oikeaan aamumaailmaan. Lempikahvilaihmiseni tänään: valkopartainen vanha mies jolla oli violettiraitaiset housut ja violettikeltainen pusakka, jossa oli kultaisten ketjujen ja medaljonkien kuvia (olutta ikkunapöydässä), sekä niin ikään violettihousuinen vanha nainen, päässään vaaleanpunainen hattu jossa oli suuri rusetti (kahvia ja pullaa takaseinustalla). Mitä hienoin violettihousupariskunta olisi tullut heistä. Ja ikkunan takana vilisi maailma, kävelevät pyöräilevät autoilevat ihmiset vilisivät maassa ja linnut ja pilvet taivaalla, niin rakastettavaa kaikki.
Levottomuusolo joka ajaa rauhoittumaan kahvilaan on tällainen,
mutta rauhoittavaa ja kovin kaunista on tällainen:
what she loved was this, here, now, in front of her; the fat lady in the cab. Did it matter then, she asked herself, walking towards Bond Street, did it matter that she must inevitably cease completely; all this must go on without her; did she resent it; or did it not become consoling to believe that death ended absolutely? but that somehow in the streets of London, on the ebb and flow of things, here, there, she survived, Peter survived, lived in each other, she being part, she was positive, of the trees at home; of the house there, ugly, rambling all to bits and pieces as it was; part of people she had never met; being laid out like a mist between the people she knew best, who lifted her on their branches as she had seen the trees lift the mist, but it spread ever so far, her life, herself.
♥ minulla ihan samat levottomuudenkarkoituskeinot! kirjoista keskimmäistä en ole lukenut (kannattaako?), oikealla se lempikirja ja vasemmalla hyvin vaikuttava kirja. mmm ja kahvilarauhoittuminen, niin, ei siitä tarvitse sanoa enempää.
VastaaPoistamiten ihanaa, että jaksat kantaa kolmea kirjaa mukanasi.
hm, keskimmäinen on vielä niin alussa etten osaa sanoa kannattaako! ainakin sillä on kiva nimi ja kirjoittaja, ja kannessa lintu, niistä päättelin että kannattaa. (ja siitä myös, että se maksoi jotain neljä euroa hulluilla päivillä, ha.) (ps!!: kannattiko sputnik rakastettuni?)
Poistavasen, hyvin vaikuttava kyllä! ja tiedätkös, kun luin juurikin tuon tässä olevan kohdan, niin mielessä käväisi se sun joskus (kesällä ehkä?) kirjoittama postaus jossa kerroit siitä, miten olet aina osa vanhaa taloa. se on jäänyt jotenkin kovin vahvasti mieleen. :>
ja oikea, ♥♥♥.
oi kahvilarauhoittuminen. mulla on muutenkin tullut melkein tavaksi mennä sinne perjantai-aamuisin, silloin kun kahvila on vielä hiljainen. ja sitten istuskella siellä koko lounasruuhkan ajan, ja sitten vielä hetken hiljaisemmassa alkuiltapäiväkahvilassa. joka ikinen kerta niin lumoavaa.
keskimmäisellä on kyllä kiva nimi, ihan totta, ja lintu, lentävä lintu! ihan oikein päätelty. (ps. voitko uskoa, etten ole lukenut sen erään päivityksen jälkeen sanaakaan muuta kuin kuivaa asiatekstiä?? minä en. eli hmm, en tiedä vieläkään, kannattaako sputnik se. kerään ensin vähän opintopisteitä ja palaan asiaan.)
Poista(hyvin hassua ja hyvinhyvinhyvin ilostuttavaa että muistat joitain noin vanhoja sanoja :> )
ooh, haluaisin myös löytää paikan, jossa istua monta tuntia aamusta iltapäivään. mun ongelma on yleensä se, että kun olen ostanut yhden kupin kahvia ja sen verukkeella istunut nurkkapöydässä enemmän kuin kaksi tuntia, tulee sellainen olo, että ehkä minun pitäisi lähteä jo pois tai vaihtoehtoisesti hakea uusi kuppi siihen eteen. vaikka ei pitäisi, ehkä minä seuraavalla kerralla uskallan olla niin pitkään kuin haluan. olisi täydellinen hetki tehdä havaintoja.
sama ongelma täällä, siksipä olen sellainen hämmentävän usein ja hämmentävän hitaasti 50 sentin appelsiinia kahvilassa syövä tyttö :> tsih. tulee kyllä siltikin hieman epämukava olo, mutta koitan taistella sitä vastaan! koita sinäkin, se kannattaa kyllä.
Poista