I hope that some day I'll see without these frames

Tästä piti tulla kirjoitus ihan kivoista päivistä, sen otsikko olisi ollut get used to the dust in your lungs ja siinä olisi ollut ihan kivaa musiikkia joka on kuulostanut ihan hyvältä näinä ihan kivoina päivinä. Ihan kivoja päiviä, jotka eivät sittenkään ole oikein lainkaan kivoja, koska ne voisivat olla niin paljon enemmän. (Olen aina ollut hyvin huono ihankivan kanssa.)

Mutta sitten sanoin mielessäni ei kiitos, ihankivalle ja pölylle keuhkoissa, avasin tunkkaisen talon oven ja lähdin kävelemään mitä vihreimpään kevätiltaan. Ja hetken päästä taivaasta tippui juuri se mitä tarvitsin, sellainen maailman kovin kaatosade, ja minä kastuin ja hymyilin ja levitin kädet ja juoksin, pikkuisen lensin. Kevyeen sumuun kietoutunut maailma näytti ja tuoksui typerryttävän vihreältä ja oli ihmeellisen elossa, ja niin olin minäkin, taas pitkästä aikaa.