Amélie-soundtrackilla on tällä viikolla ollut ihmeellinen vaikutus alakuloisiin hetkiin, sellaisiin kun osaa vain katsoa, ei nähdä. Eräänä keltaisena aamuna se sai autokaupan pihan kymmenien autojen tuulilasit tanssimaan kimaltaen auringossa, eilisenä harmaana iltapäivänä se puolestaan muutti junan ikkunassa valuneet vesipisarat toisiaan leikkisästi jahtaaviksi pieniksi otuksiksi. Les jours tristes, miten kauniilta ne jo kuulostavatkin.
Yann Tiersen -annoksen jälkeen maailma, harmaakin, oli niin pakahduttava. Junan ikkunan takana satoi lunta, kaksi joutsenta liukui hitaasti tummaa jokea pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti