Kummallisia päiviä, täynnä tunteita jotka suhahtavat ohi ennen kuin ehdin edes kunnolla tervehtiä niitä. Tänään iloisinta oli levykaupassa, siellä soi Cats on Fire, oli pitkästä aikaa pakko mennä hyllyjen taakse hymyilemään ja hieman tanssahtelemaan. Lähdin sieltä Higher Than the Starsin kanssa liidellen (se on niitä kappaleita joita saan kuunnella vain aivan erityisinä hetkinä, ettei taika pääse katoamaan). Surullisinta oli noin puolen tunnin kuluttua, raitiovaunussa. Radio Dept -surullista kylläkin, eli aika rakastettavaa surullista.
Kirjoitan esseetä aiheesta sielun parantumaton yksinäisyys vastaan ympäröivään maailmaan sulautuminen (kuulostipa se hölmöltä, ja ihanalta), sellaisia minun koulussa saa kirjoittaa, ehkä se onkin aina joskus ihan hyvä paikka.
(Tässä voisi melkein yhtä hyvin olla jokin iloinenkin kappale koska nämä päivät ovat vähän sellaista sekasotkua, mutta tämä sinisenvioletti ehkä sittenkin tiivistää kaiken, ♥.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti