kun saa maailman takaisin viikon kuumeen jälkeen, puut taivaan tuulen auringon ihmiset, ja kaikki on syvästi absurdia ja täydellistä
kun näkee ratikkapysäkiltä poistuvan selän, josta oli tulossa hitaasti tuttu ja tärkeä mutta sitten ei tullutkaan, ei ainakaan nyt, ei ainakaan näin
kun tanssii surullisin silmin niin sakean savun keskellä ettei näe edes omia käsiään
kun on samassa rytmissä kuin puiden lehdet ympärillä, aina vain täydempää, aina vain syvempää, aina vain enemmän.
Andas, andas, allting snurrar runt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti