tänä keväänä puiden ja pensaiden versoavat lehdet ovat ihmeellisiä ihmeellisiä (eilen huomasin seisovani puistossa ja juttelevani puulle, hm)
pojan kanssa on helpompaa kuin koskaan, vaivatonta, kävellä hymyillen pehmeäilmaisen iltakaupungin läpi ja päätyä korkeille kallioille katsomaan juuri katoavaa aurinkoa ja sitten vaaleanvioletteja pilviä, hypellä matkalla keveästi koska on niin kovin kevyt olla
tämä on itkettävän ihana:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti