something real

Työpäiviä, joiden jälkeen olen niin uupunut että kävelen kaupungin läpi sumussa, ja maailma näyttää siltä kuin se toteuttaisi hidasta tarkoin suunniteltua koreografiaa (mies kävelee ohi tuosta, kaksi poikaa pyörähtää ympäri elokuvateatterin edessä, tiedättehän),

vapaapäiviä, joina herään pikkuhiljaa hänen vierestään (rakastan sitä hidastettua hetkeä kun molempien silmät asteittain avautuvat ja katsovat toisiinsa), monta tuntia unen ja valveen sekaista pehmeää onnea.