2.2.2014

wanna feel the seasons passing, wanna feel the spring of supersymmetry

Minä olen hieman talviunessa ja herään aamuihin harmaana harmaana,

mutta on hidastettuja hetkiä kun kaikki näköpiirissä on pehmeässä harmoniassa

(kuten: kaunis poikaystävä rapsuttamassa sohvalla pientä mustaa koiraa; oranssi metro hidastamassa asemalla ja ihmiset kävelemässä sitä kohti; Töölön kerrostalot bussin ikkunasta iltahämärällä)

silloin liu'un ilman läpi vaivattomasti ja unohdan hetkeksi, että usein pelkkä hengittäminen tuntuu loputtoman hankalalta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti