sen jälkeen kun olin istunut tunteja ystävän parvekkeella juomassa kuohuviiniä, sellaisella josta voi katsoa auringossa kimaltelevaa pientä lampea ja talojen kattoja, ja kaikki oli siellä mutkatonta ja luonnollista ja sopivan hassua,
ja sitten polkenut kevyen pään kanssa merelle, josta oli viimein kadonnut kaikki jäät ja jossa pystyi uittamaan kättä
ja polkenut mereltä sokaisevassa ilta-auringossa kotiin
ja naapurin kaunis sellon soitto kuului vaimeana seinän läpi ja minun keittiönurkkauksessani on vaaleanpunaiset kaakelit
ja minä seisoin eteismaton päällä ja ajattelin, että kaikki on aivan hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti