you'll see

Kuulokkeeni menivät rikki joskus viikko sitten, ja kokeilin musiikittomampaa maailmaa vähän aikaa. Eilen yöbussissa mietin sitä toista aamuyötä parin viikon takaa, kun bussi oli toivoton ja minä olin toivoton ja sitten painoin ne silloin ehjät kuulokkeet syvälle korviin ja laitoin silmät kiinni, ja kuuntelin Mumford & Sonsin Sigh No Morea, joka on vieläkin ehkä lohduttavin levy kaikista. Viime kuukausina olen aika monena yönä nukahtanut siihen, että kuuntelen levyn ensimmäistä ja viimeistä kappaletta uudestaan ja uudestaan.
Ja sitten aina uskon ainakin hetken että, 

there will come a time, you'll see
with no more tears
and love will not break your heart
but dismiss your fears. 
(Tänään menin ostamaan uudet kuulokkeet, ne olivat ihan liian kalliit mutta ei se haittaa.)