Minä tärisen öisin kylmästä kolmen paksun peiton alla, sitten näen unia liekeistä ja herään aamuyöllä polttavaan kuumuuteen. Aamulla katson isoa nousevaa aurinkoa kaupungin yllä, mutta sen hehku vain särkee silmiäni, ja ehkä vähän sydäntä myös, koska se ei nyt tunne samoja juttuja kuin ennen. Tipahdin tähtien yltä jonnekin kovin kauas, kovin kovin kauas.
Enkä ole kuunnellut musiikkiakaan, paitsi jotain hajanaista sieltä täältä. Viime päivinä tätä, uudestaan ja uudestaan.
well if I ever see the morning
just like a lizard in the spring
I’m gonna run out in the meadow
to catch the silence when it sings.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti