Sunnuntainen lauantai. Päänsärkyä eilisillan tequilasta, Shinsiltä ja Smithsiltä kuulostanut onnellinen kirjastoretki ja monen monta kupillista vaniljateetä. Ihan hyvä päivä inhottavan monen huonon jälkeen. Siltikin nykyhetki on vähän liian raskas. Onneksi minulla on muistoja, hurjan hymyilyttäviä pieniä isoja muistoja.
Aika tarkalleen neljä vuotta sitten meidän pienessä kaupungissa oli Gigantin avajaiset. Masentavan harmaalla parkkipaikalla oli pitkä pitkä jono, jossa seisoin teknologiafriikin isäni kanssa. Olin juuri saanut uusia The Shins-kappaleita soittimeeni, ja siinä kuunnellessani sydämeni paisui niin isosta rakkaudesta että sitä oli vähän pakko jakaa, ja laitoin kuulokkeet isäni korville. Painoin Australian soimaan ja sanoin, että eikö tämä olekin ihaninta ikinä, ihan varmasti on. Ja isä kuunteli sen kokonaan ja sanoi pitäneensä siitä, ja sitten minulla oli kamalan onnellinen olo.
Rakastan kovasti myös tätä videota, se on niin Shinsiä. Ja James Mercerin aina jotenkin niin ihanan surumielistä olemusta myöskin, yksi Flow'n kivoimpia juttuja oli sen livenä näkeminen.
Been alone since you were 21
You haven't laughed since January
You try and make like this is so much fun
but we know it to be quite contrary
La la la la, la la la.
Shins on kyllä mahtava lajissaan :)
VastaaPoistaVoi, niin on :) mahtavin, melkeinpä!
VastaaPoista