Lokakuu oli ihana, kaunis ja huoleton. Marraskuuni alkaa kovin toisenlaisena.Yhtäkkiä minulla on kamalan raskaat jalat jotka tuntuvat koko ajan pettävän alta, ja huoli, ja ihmisiä jotka sanovat "kaikki on varmasti hyvin" mutta joita en usko. Voisipa elää vapaana ruumiista, sillä henkisesti vain hymyilisin leveästi, mutta ruumiini tahtoo olla raskas ja heikko. Hyvältä tuntuu oikeastaan vain kuunnella The Radio Deptiä samalla kun maailma kiitää silmien ohi ja kuvitella, että tämä olotila ei ole totta, olen unessa tai hahmo Sofia Coppolan elokuvassa, ja se loppuu pian, kaikki on pian taas kunnossa.
Tämä kuulostaa kaikelta ihanalta vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti