kevät ja alkukesä täynnä ennenkokematonta mielenrauhaa yhdistettynä sydäntäpaisuttavaan onneen pelkästä olemassaolosta
loppukesä ja syksy yhtä syöksykierrettä, sellaista jossa menettää melkein kokonaan kosketuksen sekä itseensä että ympäröivään maailmaan
mutta vain melkein
onhan musiikki, tällainen,
jonka voi kääntää kovalle kovalle kovalle, ja hups elämä on kivuliaan sijasta täydellisen kauniin kivulias.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti