mutta on iltoja kun poljen vaaleansinisellä pyörällä läpi kaupungin
näen: meren takaa nousevan suuren vaaleanpunaisen täysikuun, miehen joka lennättää kukkulalla leijaa loputtoman pitkän narun päässä, hattarataivaan rakkaimman kaupunkisiluetin yllä
ja kaikki on: vaaleanlilasti, pehmeästi, juuri oikein
silti, siksi.
so look see the days
the endless colored ways
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti