heartbeat cold in the dead of winter // always look at the heat of summer

Marraskuussa aurinko paistoi yhteensä 13 tuntia,

minusta tuntuu etten nähnyt niistä yhtäkään, ja ääriviivani haalistuivat yhtä läpikuultavan harmaiksi kuin päivät, ja olin epämääräinen ajelehtiva massa joka istui aamuisin sängyn reunalla hiljaisuutta kuunnellen eikä tuntenut oikein mitään,

kunnes eilen kiipesin lempikirjaston ylimmän kerroksen lempi-ikkunalaudalle, istuin siellä uuden kirjan ensimmäinen sivu avoinna ja kuuntelin miten ryhmä maahanmuuttajia opetteli suomea, kissa, kisssa, kissa, he toistivat tarmokkaasti,

sitä kuunnellessa oli sellainen pehmeä rauha jonka vain täydelliseen pikku hetkeen tupsahtaminen voi aiheuttaa.

one more time, no one is lost.