myöhässä syksystä, myöhässä kosketuksista, myöhässä musiikista,
myöhässä elämästä (ja sitten hengittämisestä tulee hankalaa)
vaikka en ole en ole en ole
koska putoavat keltaiset lehdet kauneimmassa lokakuun valossa ovat ympärilläni ja pojan pehmeä käsi on kädessäni ja sitten pitkästä aikaa uutta musiikkia joka tuntuu niin, että itken hieman teekuppia tiskatessani,
onnekasta kaikki, tässä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti