Suuri suklaapirtelö, rakas pieni elokuvateatteri, mukavan ruskeasävyinen ja sopivan kiva elokuva. Maailma, joka näytti elokuvateatterista poistuessa paljon kauniimmalta kuin sinne tullessa, onnellista sellainen. Ja: kadulla poika yritti kömpelösti jutella seuralaisensa kanssa elokuvan hahmoista; kirjakaupassa hyvin kirjaisan näköinen silmälasipäinen mies nuuhkaisi kirjan sivuja, katsoi sitten varovaisesti ympärilleen varmistaakseen ettei kukaan näe (minä hienovaraisesti esitin katselevani kirjoja) ja nuuhkaisi uudestaan; puistonpenkillä istunut pariskunta sai katusoittajaduolta serenadin, johon pariskunnan mies yhtyi; torilla poika ja tyttö mukanaan jättimäinen kimppu ruusuja pyysivät turistia ottamaan heistä pussauskuvan, ruusut tytön kädessä ja meri heidän taustallaan.
Harmaita sumupäiviä, sitten muutama pehmeä auringonlaskun kullanruskea tunti.
I'm not too certain about many things
I'm not too sure who I am
I'm slow like the trees when they grow
I'm sluggish like the ocean when it moves
I'm plain like water or like rain
But I shouldn't complain cause it don't matter.
I'm not too sure who I am
I'm slow like the trees when they grow
I'm sluggish like the ocean when it moves
I'm plain like water or like rain
But I shouldn't complain cause it don't matter.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti