alas metrolle liukuvia portaita joissa aina tuulee niin että hiukset lentää ilmaan ja joissa vastaan tulee lukemattomia kasvoja, (ja mietin mikä saa yhden hymyilemään ja yhdelle tyhjän katseen ja yhdelle surulliset silmät, mistä jokainen on tulossa ja minne menossa)
valon ja varjon leikkiä bussissa, kun kirkkain aurinko paistaa puiden välistä ja maailma kuulostaa Angusilta ja Julialta, eli kovin kauniilta vain
Olen pelännyt erityisen paljon:
kuolemaa, ja sitten olen mennyt niin solmuun että kunnolla elämisestä tulee mahdotonta, (aika hassua oikeastaan), koska aina kun rakastaa, pelkää menettävänsä, metrolle johtavat portaat ja tuulen ja valon ja varjon ja musiikin
Koitan muistaa olla vähän rohkeampi.
and there's gold falling from the ceiling of this world,
falling from the heartbeat of this girl.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti